Sateinen kesä 2012

Pari edellistä kesää olivat erinomaisen helteisiä, mutta tämä kesäpä onkin ollut ei-helteinen ja melko sateinen.

En kyllä ole kaivannut hikoilua kovinkaan paljon, joten tämä kohtuullisempi lämpötila on ollut ihan mukavaa, on saanut nukuttuakin paremmin.

Sadetta on piisannut ja kasvit ovat ottaneet siitä kaiken irti kasvamalla erinomaisen reheviksi.

Nämä kuvat otin heinäkuun lopulla yläkerran ikkunasta eräänä rankkasadepäivänä.

Kärhötällinki ja uusi 'Ashva'

Ostin Plantagenin alennusmyynnistä kauniin ja runsaasti kukkivan kärhön 'Ashva' nimeltänsä. Suunnittelin tällaisen minimalistisen tällingin, jonka puuosat ja pystytyksen hoiti apulaispuutarhurini hra Hoo. Minä sitten viritin narua ristikoksi ja istutin kärhön ja osoitin sille mihin suuntaan nyt pitää kasvaa korkeutta ja leveyttä. Toivottavasti hän ymmärsi ja ehtii vielä ennen pakkasia näyttää onko hänestä mihinkään. Toivon, että on.

Sen vieressä on kellokärhö, jonka kukinta on ohi ja jäljellä ovat hauskat siemenkotatupsukat. Kellokärhö ei ole köynnös eli se ei kasva tätä korkeammaksi eikä tartu mihinkään ritilään, joten se pitää sitoa ja tukea.  

Kuvia kuukausittain

Tapaninpäivänä 2011 riehui hurja myrsky, joka kaatoi paljon metsää ja irrotti kattoja. Onneksi meidän pihallamme ei kaatunut muuta kuin kukkateline eikä rakas kasvihuoneenikaan lähtenyt lentoon. Naapurin pihalla kasvanut kaunis, korkea kataja sen sijaan kallistui tuulen voimasta.

Tämä kuva on otettu 1.1.2012.

 Kuukauden päästä eli 4.2. oli naapurin kataja kallistunut edelleen, mutta ei kaatunut kokonaan.  Myöhemmin keväällä se jouduttiin kuitenkin kaatamaan, sillä juuret olivat niin paljon irronneet maasta, että sitä ei voitu enää pelastaa. Harmi!

Maaliskuun alussa oli vielä lunta ihan mukavasti ja kataja edelleen kallellaan.

Maaliskuun lopussa oli maa jo paljas, mutta aika surkealta näytti vielä. Omenapuita leikattiin rankasti.

 Huhtikuun lopulla jo vihertää ja pientä perennan alkua näkyy siellä täällä. Puissa ja villiviinissä ei kuitenkaan ole vielä lehtiä, joten kovin on paljasta.

Kuukaudessa tapahtuu paljon! Tässä ollaan toukokuun lopussa ja kukkamaat näyttävät jo kukkamailta.

 Heinäkuun alku on  kukkamaiden kannalta parasta aikaa. Kukinta on runsaimmillaan eikä vielä tarvitse leikata mitään alas. Rehevää ja vihreää.

Elokuun alku. Kukinnan väri vaihtuu sinisestä punaiseen eli nyt ovat pääosassa ruusut ja syysleimut sekä ruukussa iso vaalean liila daalia.

Syyskuun 10. päivä.

Lokakuun alussa kuunliljat alkavat jo kellastua ja villiviini punertuu.

Marraskuun alku

Joulukuun alku.

Pientä elämää

Nokkela talitintti haistoi pihavajasta viime talvisen  talipallon ja sujahti avoimesta ovesta murkinalle. Kerta kerralta rohkeammin se sinne lenteli ja kertoi ehkä kavereillekin. Sitä on vaikea arvioida oliko se aina tämä sama tintti, ne kun ovat niin kovin identtisiä.

(klikkaa kuvaa suuremmaksi, jottas näet paremmin)

Tämä näyttää äkkiseltään joltain liskolta, mutta on tosiasiassa lähikuva kirvoista ukonhatun siemenkodan päällä. Tänä kesänä ukonhatut saivat kukkia rauhassa ja kirvat tulivat vasta tässä vaiheessa. Hienon sinertäviä ne ovat, mutta ei auta värikkyys, pois vaan hävitetään nekin mokomat!

Viime kesänä eräs ahmatti mehiläinen kävi haukkaamassa palasen kinkusta leipäni päältä ja nyt sen sukulaissielu tuli syömään perunaa suoraan lautaseltani. Ovatko ne siis kasvis-, juures- vai lihansyöjiä?

Eikä siinä vielä kaikki, että tintti käy vajassa syömässä! Tämä hiiri yllätettiin saman talipallon kimpusta useaan kertaan. Papanamäärästä päätellen se on asustellut vajan hyllyillä jo pidempään yksin tai koko suvun kanssa. Who knows! Antaa nyt syödä, mutta kun tali on loppu on aika palata luonnon antimiin.

Talitiainen siinä syöttää poikastaan vajan katolla. Tämä näkyy olevan hyvää talitinttiseutua.

Käyn jatkuvaa sotaa muurahaisia vastaan. Ne mokomat tekevät pesiään kukkamaihin ja kaivavat käytäviä, jotka kuivattavat kukkien juuret ja siitä minä tulen hyvin hyvin vihaiseksi. Myrkkyarsenaalini kanssa käyn niiden kimppuun, mutta vaikka olen isompi, ne ovat sisukkaampia enkä ole ihan varma kumpi on voitolla.

Tässä taas yksi suku on saanut häädön ja kova on kiire viedä munia turvaan. Varokaa, tulen perässä!!

Aloitussivu

Tykkään puutarhastani ja valokuvistani ja tietokoneestani. Tykkään hoitaa kukkasiani ja ottaa niistä valokuvia ja kirjoittaa niistä tietokoneelle. Eikö silloin ole järkevää tehdä blogi? Voi olla, että tämän ylläpitäminen ei tule olemaan ikuista, mutta en ole tilivelvollinen tästä höpötyksestä kenellekään, joten sen näkee sitten koska tämä loppuu vai loppuuko.

Isoisäni kutsui hautausmaata homenokkasten trekoliksi ja siksi tähän sanaan liittyy myös hieman nostalgiaa ja toivottavasti Mumman trekoli herättää nostalgisia tunteita lapsissani sitten joskus aikanaan.

Tässä vielä "trekoli"-sanan virallinen määritelmä:

Kirjasta Ruotsalaiset lainasanat Turun murteessa, Maija Grönholm: Trekoli s. puutarha < srm. trego:l (Karsten 1943, 447), nr. trädgård id. (SKES: trekooli): Lev. sm. m., tr- länsim.; NS: trekooli.