Vielä ei näytä kovin hääppöiseltä maisema, mutta kehitystä on havaittavissa. Nurmikko on tosin niin märkä, ettei sille ole hyvä astua puhumattakaan haravoimisesta. Kukkapenkkejä vähän tarkastelin ja poistin suurimmat mätälehtikerrokset ja kuivuneet talventörröttäjät.
Talon päädyssä, aurinkoisessa ja suojaisessa nurkassa näyttää olevan eri aikavyöhyke, siellä kurjenpolvet, särkyneetsydämet ja ritarinkannukset ovat selvästi jo havaittavissa ja krookukset ovat jo jonkun aikaa kukkineet.
Mikä kumma siinä on, ettei ihminen voi olla keväässä istuttamatta siemeniä multaan, vaikka hyvin tietää, että suurin osa niistä ei koskaan saavuta täyttä kokoaan? Niin siinä taas kävi, että multaan on viskottu sitruunamelissaa, karviaiskoisoa, tuoksuhernettä ja kahta lajia ritarinkannusta. Erona aikaisempaan on se, että tällä kertaa en jätä kylvöksiä ikkunalaudalle, vaan laitoin ne ensi alkuun kylppärin lattialämmön haudottaviksi ja vasta kun esittävät elonmerkkejä siirrän ne ikkunalle valoon.
Let the games begin!
