Kesäkuukin jo lopuillaan

Ensin ei kevät tahtonut millään tulla ja sitten yhtäkkiä kesä syöksähti syliin. Oma ajantaju taitaa olla vähän hataralla pohjalla, kun vieläkään ei ole oikein sisäistänyt, että nyt on kesä. Nyt on kesä!

Puutarhani pikkuiseni on erinomaisen rehevässä kunnossa, kuten puutarhurinsakin. Tämä kuva on juhannusaattona otettu, kuten taustalla liehuvasta lipusta voi päätellä.

Helteisinä hetkinä on ihanaa istuskella puutarhakeinussa pergolan alla villiviinin varjostaessa sopivasti.

Jälleen kerran puhdistin kiveyksen raoista kaikki rikka- ym. ruohot ja sen puhtaaksi saaminen antaa erityisenkaltaista mielihyvää ja valheellisen tunteen luonnon hallinnasta. Ihanaa!

Geranium magnificum kukkii upeasti.

Geranium "Summer Skies" kukkii tänä kesänä oikein runsaasti. On sen verran uusi tulokas, että pidätteli kykyjään vielä viime vuonna. 

Uusi kasvukausi ja hyvä niin!

Lopultakin lumet ovat sulaneet ja olen päässyt varovasti aloittelemaan pihahommia.

Vielä ei näytä kovin hääppöiseltä maisema, mutta kehitystä on havaittavissa. Nurmikko on tosin niin märkä, ettei sille ole hyvä astua puhumattakaan haravoimisesta. Kukkapenkkejä vähän tarkastelin ja poistin suurimmat mätälehtikerrokset ja kuivuneet talventörröttäjät.

Talon päädyssä, aurinkoisessa ja suojaisessa nurkassa näyttää olevan eri aikavyöhyke, siellä kurjenpolvet, särkyneetsydämet ja ritarinkannukset ovat selvästi jo havaittavissa ja krookukset ovat jo jonkun aikaa kukkineet.

Mikä kumma siinä on, ettei ihminen voi olla keväässä istuttamatta siemeniä multaan, vaikka hyvin tietää, että suurin osa niistä ei koskaan saavuta täyttä kokoaan? Niin siinä taas kävi, että multaan on viskottu sitruunamelissaa, karviaiskoisoa, tuoksuhernettä ja kahta lajia ritarinkannusta. Erona aikaisempaan on se, että tällä kertaa en jätä kylvöksiä ikkunalaudalle, vaan laitoin ne ensi alkuun kylppärin lattialämmön haudottaviksi ja vasta kun esittävät elonmerkkejä siirrän ne ikkunalle valoon.

Let the games begin!

Talvi

Tammikuun puolivälissä lunta oli tämän verran. Lumen määrä on vaihdellut jatkuvasti, välillä tulee lisää ja sitten taas se haihtuu ja sulaa.

Helmikuussa jo päivä on pidentynyt mukavasti ja kohta voi varovasti alkaa kylvötöiden suunnittelun. Edellisistä kylvöistä pitää ottaa opiksi (mm. että ikkunalauta on liian kylmä paikka itämiseen) ja muistaa, ettei aloita sittenkään liian aikaisin.

Pitäkää minusta kiinni ja estäkää siemenluetteloista tilaaminen!

Talven tulo yllätti jälleen!

Torstaina 25.10.2012 päivällä paistoi aurinko kauniisti ja oli melkeinpä lämmintä. Illalla lämpötila laski ja alkoi pyryttää ja koko perjantain pyrytti lisää. Tänään lauantaina aamulla oli 10 astetta pakkasta ja pihalla näytti tältä. Iltapäivään mennessä lämpötila oli kuitenkin jo plussan puolella, joten parissa päivässä todennäköisesti (toivottavasti!) tämä kaikki on sulanut ja voimme palata syksyyn. Talvesta ehdimme kyllä riittävästi nauttia vielä myöhemminkin.

Syksyn kukkijat

Syyskuussa ja lokakuussakin on kaunista katseltavaa.
Vielä on enimmäkseen vihreää, paitsi villiviini alkaa olla jo mehevän punainen ja kuunliljat kellastuvat hyvää vauhtia. 

Iso maksaruoho (jos se nyt sattuu sen nimi olemaan) kukkii pakkasiin asti ja on koristeellinen talvellakin, mikäli lumen alta näkyy.

Syysvuokko. Sen kauneus mykistää.  Se on tänä kesänä levinnyt jo melkein liikaakin ja olen poistanut lehtiä jonkun verran, koska kukathan tässä ovat pääasia. Nuppuset ovat myös ihania pyöreitä palleroita.

Jokunen ruusukin jaksaa vielä kukkia myöhään syksyyn. Suurin osa on kylläkin jo luovuttanut.

Daalia kukkii kunnes ensimmäinen pakkanen sen tappaa julmasti. Tämä kuva syys-lokakuun vaihteesta. Säästän juurimukulat talven yli tuulikaapissa pahvilaatikossa.

Jalokello kukkii elokuusta syyskuuhun. Huvittavat nuput, jotka ovat kuin suuria ilmapalloja!


Syyshortensian laitoin tähän lähelle takaovea, jotta kukat näkyvät sisälle vielä silloinkin kun pihalla ei enää tarkene istua.