Nokkela talitintti haistoi pihavajasta viime talvisen talipallon ja sujahti avoimesta ovesta murkinalle. Kerta kerralta rohkeammin se sinne lenteli ja kertoi ehkä kavereillekin. Sitä on vaikea arvioida oliko se aina tämä sama tintti, ne kun ovat niin kovin identtisiä.
(klikkaa kuvaa suuremmaksi, jottas näet paremmin)
Tämä näyttää äkkiseltään joltain liskolta, mutta on tosiasiassa lähikuva kirvoista ukonhatun siemenkodan päällä. Tänä kesänä ukonhatut saivat kukkia rauhassa ja kirvat tulivat vasta tässä vaiheessa. Hienon sinertäviä ne ovat, mutta ei auta värikkyys, pois vaan hävitetään nekin mokomat!
Viime kesänä eräs ahmatti mehiläinen kävi haukkaamassa palasen kinkusta leipäni päältä ja nyt sen sukulaissielu tuli syömään perunaa suoraan lautaseltani. Ovatko ne siis kasvis-, juures- vai lihansyöjiä?
Eikä siinä vielä kaikki, että tintti käy vajassa syömässä! Tämä hiiri yllätettiin saman talipallon kimpusta useaan kertaan. Papanamäärästä päätellen se on asustellut vajan hyllyillä jo pidempään yksin tai koko suvun kanssa. Who knows! Antaa nyt syödä, mutta kun tali on loppu on aika palata luonnon antimiin.
Talitiainen siinä syöttää poikastaan vajan katolla. Tämä näkyy olevan hyvää talitinttiseutua.
Käyn jatkuvaa sotaa muurahaisia vastaan. Ne mokomat tekevät pesiään kukkamaihin ja kaivavat käytäviä, jotka kuivattavat kukkien juuret ja siitä minä tulen hyvin hyvin vihaiseksi. Myrkkyarsenaalini kanssa käyn niiden kimppuun, mutta vaikka olen isompi, ne ovat sisukkaampia enkä ole ihan varma kumpi on voitolla.
Tässä taas yksi suku on saanut häädön ja kova on kiire viedä munia turvaan. Varokaa, tulen perässä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti